On väläytelty mahdollisuutta, että tulevaisuudessa ei olisi useita eri sosiaalisen median kanavia, vaan kaiken syrjäyttäisi jonkinlainen massamedia, joka kattaisi kaiken median. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että mitä tahansa internetissä teetkin, se olisi mahdollisimman virtuaalisesti realistinen kokemus  ja sieltä löytyisi myös muita vertaiskäyttäjiä, joiden kanssa keskustella siitä, mitä juuri sillä hetkellä teetkin. Esimerkiksi jos pohdit parturikäyntiä, pystyt omannäköisellesi ihmishahmolle testaamaan erilaisia hiustyylejä ja värejä, pystyisit kysymään muiden käyttäjien sekä ammattilaisten mielipiteitä, voi kartoittaa myös lisäpalveluiden mahdollisuutta ja varaamaan ajan. Varmasti on tulevaisuudessa myös mahdollista osallistua esimerkiksi sukulaispariskunnan häihin virtuaalisesti omalta sohvalta ja sovittaa vaatekaupassa virtuaalisesti omalle avatarille vaatteita ennen ostoa, mutta tuleeko nämä syrjäyttämään sen, että ihmiset haluavat esimerkiksi vaatekaupassa fyysisesti hypläillä tuotteita tai olla fyysisesti läsnä antamassa onnitteluhalauksen hääparille.

Onko tulevaisuudessa puhelimet niinkuin nyt, joista seurataan liki kaikkea vai onko ihmisillä joku yksi laite mikä korvaa tämän hetken tabletin, tietokoneen ja kännykän vai onko ihmisiin itseensä asennettavissa joku mikä mahdollistaa sosiaalisen median tutkimisen ilman kannettavia laitteita. Teknologia kehittyy ja kaikki on mahdollista, mutta se jää nähtäväksi mitä tapahtuu. Sosiaalisen median yleistyminen massamediaksi mahdollistaisi kohdennetumman markkinoinnin, joka saavuttaisi ihmisen aina siellä missä tarvetta olisi eli markkinointiin voitaisiin hyväksi käyttää entistä tehokkaammin esim. ostotottumuksia, mielenkiinnon kohteita,elämäntilannetta ja sijaintia. Sosiaalisen median käyttö muuttaa varmasti myös työkulttuuria entistä vapaampaan suuntaan. Monessa yrityksessä on jo siirrytty siihen, ettei 8-16 työpäiviä enää ole ja palavereita voidaan toteuttaa missä tahansa ja milloin tahansa, mutta tämä vain vahvistuu somen käytön myötä. On kuitenkin joskeenkin pelottavaa se, että osaavatko työntekijät pitää selkeän rajan työajan ja vapaa-ajan välillä vai oletetaanko, että ihminen voi olla töissä 24/7, koska hän voi tehdä työtehtäviään missä vain ja koska vain. 

Jos olet yrityksen palveluksessa, toimit myös omalla tavallasi yrityksen mainoksena. Minkä tahansa kuvan itsestäsi annatkin, se kertoo myös yrityksestä. Niinkuin ihmistenkin välisessä kanssakäymisessä toista tulee arvostaa ja kunnioittaa eikä lytätä tai loukata julkisesti, samalla tavalla tulee kohdella myös työnantajaa. Sosiaalinen media on alentanut  ihmisten kynnystä tuoda oma mielipiteensä julki etenkin negatiivisia asioita käsiteltäessä. Tämä kulttuuri on vahvasti näkyvissä lapsissa ja nuorissa, joille somen kautta kiusaaminen on tullut tutuksi. Jos ei jokaisen omalla kohdalla, niin vähintäänkin jokainen tietää jonkun kiusatun. Kaikenlaiset negatiiviset asiat tulisi aina selvittää somen ulkopuolella. Keskustelua voi ja pitääkin herättää, koska tällöin voidaan osallistaa asiakkaita yrityksen toimintaan ja kehitykseen mukaan. Keskustelu täytyy yrittää pitää mahdollisimman neutraalina ja rakentavana eikä lietsoa keskustelua mihinkään suuntaan. Henkilökunta voi vaikuttaa yrityksen näkyvyyteen jakamalla oman yrityksen markkinointimateriaalia, tapahtumia, kampanjoita, uutisia omissa sosiaalisen median kanavissa. 

Sosiaalisen median nopea muuttuminen voi aiheuttaa hämmennystä yrityksissä.Juuri kun on saatu uusi markkinoinnin some-kanava oikeille uomilleen, niin nurkan takana onkin jokin uusi sometrendi, jolla hyötyisi vielä enemmän. Maailma muuttuu valtavaa vauhtia teknologian kehityksen myötä ja yritysten on mahdotonta pysyä vauhdissa mukana, koska asioiden muuttaminen ja uudelleen suunnitteleminen ei käy hetkessä. Tämän hetken lapset ja nuoret ovat sitä ikäluokkaa, jotka osaavat mukautua hetkessä ja omaksua muuttuvat tavat silmänräpäyksessä, näin ollen heidän ajatusmaailmansa yritysten toiminnan muuttamisesta on aivan erilainen edelliseen ikäpolveen verrattuna. Niin kauan, kun yrityksen johdossa toimii suurien ikäluokkien jälkeläisiä, ei uusien somemaailman mullistuksien omaksuminen käy hetkessä. Tuo ikäluokka kun on joutunut aikuisiällä opiskelemaan koko internet-maailman. 

Koska sosiaalinen media on koko ajan laajeneva käsite, toivon, että pääsen tekemään työtä somen parissa. Olen suunnattoman kiinnostunut siitä, miten sosiaalista mediaa hyödyntäen löydetään oikeanlaisia kohderyhmiä ja millainen voima ihmisiin somemarkkinoinnilla on. Sosiaalisen median maailma ei ole minulle mitenkään selkeä, mutta sen laajuus ja mahdollisuudet ovat sellainen mysteeri, jota tahtoisin päästä jossain työpaikassa ratkaisemaan. 

 

Etsin tehtävään vaadittavia sosiaalisen median pelisääntöjä ja vastaan tuli tällainen dokumentti Verohallinnolta. Voisi todellakin ajatella, että tuollaisen viraston säännöt täytyvät olla pelkästään sanoja (+muutamia sivistyssanoja) sisältävä usean kymmenen kohdan tarkasti joka kohtaan puuttuva sääntöviidakko, mutta mitä vielä. Ehkä se ennakkoluulo on vain omassa päässäni, jossa tällaiset virastotalot toimivat edelleenkin vanhan ajan hierarkiaa noudattaen ja kunnon kurissa, mutta nyt ennakkoluuloni saivat sellaista kyytiä, että olisi varmaan tervettä tutkiskella muidenkin instituutioiden sivuja.

Verohallinnon sivuilta löytyi ohjeistus henkilökunnan sosiaalisen median käyttöön. Ensimmäinen asia, mikä kiinnitti huomiota jo liki ensimmäisellä sivuilla oli heidän luottamus omaan henkilöstöönsä, "Sosiaalinen media on sallittua - jopa suotavaa. Luotamme työntekijöihimme." Luottamus tulee esiin jollain tavalla läpi ohjeistuksen. Henkilökuntaa kannustetaan somen käyttöön ja ohjeistetaan tekemään julkaisuja niin, ettei ketään henkilöä tai työnantajaa saateta negatiiviseen valoon. Negatiiviset asiat toivotaan käsiteltävän talon sisäisesti, mikä on ymmärrettävää. Ohjeistuksessa myös ymmärretään, että kaikki eivät välttämättä keskustele tai aloita keskusteluja somessa eikä muutenkaan ole suuna päänä kommentoimassa joka paikassa. Tämäkin erilaisuus otetaan hienosti huomioon, kun työntekijöitä kannustetaan toiminaan somessa niissä kanavissa, mitkä heille on mieleisiä ja juuri niinkuin heistä hyvältä tuntuu. 

Voisin kuvitella, että säännöt on tehty Verohallinnossa mahdollisimman monen työntekijän avustuksella. Ihmisten toiveita ja heidän toimintatapoja on selvästi otettu huomioon sääntöjä laadittaessa. Itse ajattelen, että tällainen henkilöstön somevapaus ja heidän arviointikykyynsä luottaminen on hieno osoitus siitä, että jokainen voi suorittaa somettamista omalla tavallaan. Rajoituksia on syytä tehdä vasta siinä vaiheessa, jos jotain väärin toimimista ilmenee jatkuvasti.

https://www.vero.fi/globalassets/tietoa-verohallinnosta/esitys--ja-opetusmateriaalit/372v18_someohje-henkilostolle.pdf

Laitoin oman nimeni Google-hakuun ja ensimmäisenä hakutuloksena tuli LinkedIn-tilini. Seuraavana löytyi kohtuullisen vuolas avaukseni TopSportille Facebookissa, sitten instagram ja muutamia entiseen harrastukseeni liittyviä linkkejä. Kuvahaku tuotti ikivanhan Facebook-profiilikuvan, tallentamiani Pinterest-kuvia sekä verkostoissani löytyvien ihmisten kuvia. Tiedot olivat oikeita ja eniten itse hämmästyin Pinterest-poiminnoista. Googlen keräämiä tietoja voi käydä tarkistamassa ja räätälöimässä omalla Google-tilillään. Android-käyttöjärjestelmää käyttävän mobiililaitteen oletuksena on, että Google kerää jatkuvasti laitteen sijainti tietoja, tämä tiedonkeruu on mahdollista keskeyttää asetuksista (on kuitenkin tehty tutkimus siitä, että kiellosta huolimatta Google kerää sijaintitietoja jossain muodossa). On myös huomioitavaa, että vaikka kuinka kätevää onkin olla kirjautuneena esimerkiksi tietokoneella koko ajan Google-tililleen, se mahdollistaa myös Googlen koko aikaisen tiedon keruun. Näin ollen suositeltavaa on, kirjutua tilille vain silloin, kun se on välttämätöntä Googlen palveluiden käyttämiseksi. Google- käyttäjäasetuksissa on myös mahdollista käydä poistamassa käytöstä yksittäisiä palveluita tai koko tilin. On myös olemassa vaihtoehtoisia Googlen toiminnoille esimerkiksi nettiselaimena FireFox, hakukoneena duckduckgo.com / startpage.com, karttapalvelulle Openstreetmap-pohjaiset karttapalvelut jne., jotka eivät kerää käyttäjästään yhtä paljon tai lainkaan tietoja Googleen verrattuna. Lisää asiasta: https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006103872.html. Tietoja voidaan pyynnöstä myös poistaa, jos niitä on käytetty lain vastaisesti tai tietojen säilyttäminen on merkityksetöntä. Erityisissä olosuhteissa voidaan pyytää yritystä poistamaan henkilötiedot ja yrityksen velvollisuus on ryhtyä toimiin ilmoittaakseen muille tietoja käsitteleville yrityksille, että tiedot ja niihin liittyvät linkit sekä jäljennökset ja kopiot on pyydetty poistamaan. 

Digitaalinen identiteetti muodostuu siitä datasta mitä verkosta löytyy. Olen itse hyvin varovainen omien julkaisujeni kanssa, etten anna liikaa tietoa itsestäni verkossa, mutta toki digitaalinen identiteetti rakentuu jokaisen google-haun sekä facebook-tykkäyksen myötä. Normaalielämään kuuluvia välillä iloisia, välillä surullisia asioita jaan kyllä verkostolleni, mutta en esitä radikaaleja mielipiteitä enkä julkaise provosoivaa materiaalia, koska ne vaikuttavat muiden mielikuvaan minusta ihmisenä ja joka voi heijastua eim. työn saamiseen. Julkisuuden henkilöillä verkkojulkaisut ovatkin varsin tarkan syynin alla, koska epämääräisten julkaisujen vuoksi ura ja maine voi olla hetkessä ohi. Siksi somen voima voi olla sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä yllättävän voimakas ja yksi pieni, omasta mielestä harmiton vitsi saattaa koitua kohtalokkaaksi. Julkisuuden henkilöiden on siis pyrittävä käyttäytymään somessa imagonsa vaatimalla tavalla ja vaikka riskin otto ei ole kiellettyä, mutta riskit on ymmärrettävä. On minusta jokaisen oma asia kuinka paljon raottaa elämäänsä julkisuuskuvan taakse, jos ollenkaan. On muitakin konsteja näyttää millainen ihminen on julkisuuskuvan takana kuin esitellä esim. perheensä, vapaa-ajan harrastuksensa ym.

 

Otin Moodlessa olevissa keskusteluissa kantaa lisääkö lähimaksuominaisuudet rikollisuutta tai väärinkäytöksiä. On totta, että etenkin pankkikortin joutuessa vääriin käsiin, on rikoksentekijän helppo vilautella sitä lähimaksupäätteille huoletta niin kauan kuin tulee se hetki, että tunnusluku on pakko näppäillä koneeseen. Näin on varmistettu se, ettei varas saa tuhlattua tilitä kaikkia rahoja. Ja juurikin pyöri Facebookissa myös video siitä kuinka helppoa on etälukea kortti, vaikka takataskussa olevasta lompakosta. Uskon itse, että tilillä olevat rahat ovat tarkemman valvonnan alla, kun lähimaksukulttuurista siirrytään mobiilimaksamiseen. On kuitenkin ensimmäiseksi päästävä itse puhelimelle ja sen jälkeen pankki- / maksujärjestelmiin, jotka on mahdollisesti suojattu sormenjälkitunnisteella, koodilla tai kasvojen tunnistuksella. Myönnettäköön, etten ole vielä kyseisiin maksusuorituksiin siirtynyt, vaikka niiden puolesta puhunkin, mutta suuri huoli minusta ikääntyvän ihmiskunnan mukana pysyminen tässä kehityksen virrassa.

Toinen keskustelu johon osallistuin keskittyi siihen kuinka paljon Google kerää ihmisistä tietoa. Jotenkin tuntuu, että ihmiset pitävät uhkana sitä, että meistä kerätään tietoa. Ehkä koetaan, että yritykset astuvat liian lähelle yksilön henkilökohtaista piiriä kerätessään tietoa ihmisistä. Totta on, että yritykset (Google mukaan lukien) keräävät tietoa ihmisistä, mutta pelottavampaa on minusta sen tiedon mahdolliset väärinkäytökset. Olen todennut useasti sen, että Google kuuntelee ihmisten puheita törmäämällä esim. sellaiseen mainontaan, joka on voitu kohdistaa minulle vain puheideni välityksellä. Vaikkakin meistä kerätään ehkä pelottavan paljon tietoa eri tahoilla, niin uskon, että monet suuret tahot pilaisivat oman maineensa sekä menestyksensä käyttämällä tietoja lainvastaisesti sekä yksityisyyttä loukkaavat tietojen väärinkäytökset voivat tuoda mittavat sanktiot yritykselle. 

Työyhteisössä somea käyttävien on huomioitava millainen yksityisyyden suoja profiilissa on. Joissakin somekanavissa voi profiilin tehdä myös yritys-profiilina, jolloin se on muokattu valmiiksi yrityksiä varten. Niiden työntekijöiden, joiden työnkuvaan kuuluu yrityksen somekanavien ylläpitäminen, on huolehdittava siitä että julkaisut eivät ole heidän henkilökohtaisia julkaisuja ja että ne noudattavat yrityksessä sovittua linjaa. Kuvia julkaistaessa on kuvissa esiintyviltä henkilöiltä saatava lupa kuvan julkaisemiseen, näin kunnioitetaan yksilön yksityisyydensuojaa. On myös harkittava julkaisuja tarkkaan, koska somessa julkaistuja asioita ei välttämättä voi  prosenttisesti poistaa ja muistettava olla julkaisematta salassa pidettäviä tai kilpailijaa hyödyttäviä tietoja.

Ajattelen läpinäkyvyyden yrityksessä niin, että kaikki tarvittava tieto on helposti kaikkien saatavilla, myös työtavat ja syyt miksi asioita tehdään tietyllä tavalla löytyvät sovitusta paikasta. Avoimuus sitävastoin tuo mielikuvan siitä, että ollaan avoimia uusille ideoille ja keskustellaan avoimesti projektien suunnittelusta, sen sujumisesta ja mahdollisista ongelmista. Otetaan kaikki mukaan toiminnan suunnitteluun ja käydään keskustelua asioista. 

En oikeastaan ymmärrä mitä tehtävänannossa henkilökohtaisten tiedon jakamisella tarkoitetaan ja missä, niin jätän sen suuremmin kommentoimatta. 

 

 

 

Taisin jo 1a tehtävässä mainita, että olen aktiivisesti harrastajateatterissa mukana. Aikanaan olen ollut lavalla asti, mutta tänä päivänä vaikutan enemmän kannustavissa taustajoukoissa ja olen toiminut yhteisön some-vastaavana pari vuotta. Facebook -profiili teatterissamme on ollut käytössä jo muutaman vuoden ja se on osoittautunut tehokkaaksi markkinointikanavaksi ensi-iltaan tulevaa näytelmää tälläkin hetkellä mainostettaessa. Pienen kyläteatterin sivustolla 500 seuraaja on aika mahdottoman paljon. Suunnitelmissa on hyödyntää kyseistä foorumia myös esimerkiksi osallistamalla ihmisiä tulevan ohjelmiston suunnittelussa. 

LinkedIn sitävastoin ei tuota mitään lisäarvoa kyseisessä yhteydessä, koska koko toiminta pyörii talkoovoimin ja harrastelijaporukalla. Teatterimme toinen kanava Facebookin lisäksi löytyy Instagramista. 

Omaa opiskelualaa (myynti, markkinointi ja palvelumuotoilu) heijastellen some-markkinointi on tänä tärkeämpää kuin varmaan osataan kuvitellakaan. Myynnin ja markkinoinnin tehtävänä yrityksessä on yhteistyössä etsiä ne oikeat väylät someviidakosta, josta tavoitetaan haluttu kohderyhmä. En tiedä onko niinkään mielekästä pitää yllä kaikkia mahdollisia somekanavia, jos ei yritys niin vaadi, vaan panostaa nimenomaan niiden somekanavien kautta markkinointiin, joista halutut asiakkaat löytyvät. 

Tein vastikää kartoituksen eräälle yritykselle, jossa tietyillä liikevaihtoon liittyvillä spekseillä rajaten tutkittiin alueen yritysten markkinointia. Olin melko lailla yllättynyt siitä, että tutkittavista yrityksistä (133 kpl) liki 20 prosentilla ei ollut minkäänlaista markkinointia internetissä, ei edes omia internet-sivuja. Jotenkin olen pitänyt tällaistakin asiaa itsestään selvänä, että kyllähän nyt jokaisella yrityksellä nettisivut on. Jos nettisivut yrityksellä olivat, niin niihin oli selvästi panostettu, siis edelleen suurimmassa osassa sivuja. Osan sivustoista olisi huoletta voinut deletoida ja aloittaa alusta uusin ideoin. Mutta siihen se sitten jäikin.... Kahden käden sormilla on laskettavissa kuitenkin ne yritykset, joilla oli jonkinlaista some-markkinointia. Yritysten toimiala ei välttämättä vaatinut some-markkinointia eikä niitä nettisivuja, mutta olisin olettanut edes jotain löytyvän. Se oli hyvin herättävä tutkimus.