Näin esittelyn jälkeen ensimmäisen blogitekstin aiheena on kertoa sekä itselle tutusta että vieraasta sosiaalisen median palvelusta. Olen sitä ikäluokkaa, että kaikki lapsuuteni ja varhaisen nuoruuteni olen viettänyt ilman tietoa internetistä saati sen tuomista mahdollisuuksista. Eli siis sosiaalinen mediakaan ei ole kuulunut elämääni yhtä itsestäänselvänä osuutena kuin tämän päivän lapsosilla.
Tuskin siis kenellekään yllätyksenä tulee, että parhaiten tuntemani sosiaalisen median sovellus on tuo "hassunhauskasti" naamakirjaksikin tituleerattu Facebook. Olen käyttänyt kyseistä sosiaalisen median väylää liki Facebookin Suomeen rantautumisesta asti, jos en nyt ihan väärin muista, niin vuosi oli 2007. Vaikka tämän päivän Facebookin uutisvirrassa viljellään ärsyttävän paljon kohdennettua (sekä myös kohdentamatontakin) mainontaa, kärsin mainosten aiheuttaman hampaiden kiristelyn pystyessäni seuraamaan sellaisten ihmisten elämänvaiheita, joiden kanssa mielelläni pitäisin ihan live-elämässä yhteyttä, jos tunnit vuorokaudessa riittäisi.
Opiskelen myynnin, markkinoinnin ja palvelumuotoilun linjalla ja sosiaalisen median tärkeys näillä osa-alueilla on koko ajan tärkeämmässä ja tärkeämmässä asemassa. Sosiaalinen media on olennaisena osana globalisoitumisessa eli se on mahdollistanut yhteydenpidon yli aikavyöhykkeiden ja maanrajojen juuri halutulla minuutilla. On myös tosiasia, että valtaosa yritysten asiakkaista on sosiaalisessa ja mediassa ja yrityksien tehtävänä on osata etsiä heidät sieltä löytämällä asiakkaiden käyttämät väylät sekä toteuttamalla heille oikeanlaista markkinointia. Haastavinta varmasti yrityksille on löytää se heille oikeanlainen väylä toteuttaa sisältöä sosiaaliseen mediaan sekä ammattitaitoinen ihminen, joka tuottaa yrityksen imagon mukaista sisältöä ja löytää tehokkaasti oikean asiakaskunnan.
Itse olen toiminut pienessä harrastajateatterissa, joka on astunut myös somemaailmaan pari vuotta sitten. Omalla tavallaan vanhanaikaisesti kaikella saralla toiminut yhteisö on pikkuhiljaa saatettu nykyaikaan; lippuja voi varata myös netistä eikä ainoastaan puhelimella, rahastaa voi oikeilla kassakoneilla eikä lukittavien metallilippaiden sisältämillä rahoilla, myös korttimaksuun ollaan siirrytty viime vuoden puolella ja nyt meidän löytää jo sekä facebookista että instagramista. Vaikka on ollutkin ihanaa, että paikka on ehkä hieman romanttisen ihastuttavalla tavalla ollutkin vanhanaikainen, on nykyaikaistaminen ollut pakollinen ratkaisu. Asiakkaat toimivat kuitenkin ajan hermolla ja turhautuvat nopeasti siihen, jos jossain ei asiointi toimikaan totutulla tavalla.
Myönnän jo heti aluksi, minulla on LinkedIn -profiili! Minulle se on vain jotenkin uskomattoman hankala ja epäselvä käyttöliittymä ja siitä syystä se on jäänyt todella vieraaksi. "LinkedIn on Microsoftin omistama verkkoyhteisöpalvelu ja verkostoitumisväline. Käyttäjät voivat ladata palveluun ansioluettelonsa, harrastuksensa ja kiinnostuksen kohteensa sekä saada suosituksia entisiltä esimiehiltä ja työkavereilta sekä suositella muita. LinkedIn ei varsinaisesti ole työnhakusivusto, vaan sitä voidaan pitää keinona laajentaa omaa verkostoa ja saada sitä kautta mahdollisia työtarjouksia sekä löytää hakemiaan työntekijöitä." suora lainaus Wikipediasta. No ajatukseltaan tämä some-sovellus on loistava. Pidän siitä, että ihmiset saadaan verkostoitumaan sellaisten ihmisten kanssa, joihin heillä ei muuten ehkä olisi yhteyttä.
Olen kuitenkin alunperin jo ahdistunut siitä astelemasta, että ensimmäisenä opiskeluvuotena meille paahdettiin (niin että korvat soi) sitä, että kaikilla on oltava LinkedIn -profiili ja se täytyy pitää ajan tasalla koko ajan. Ensinnäkin jo se, että sanotaan asioita pakottavalla tyylillä, saa minut takajaloilleen ja ajatus "en varmasti tee" -vilkkuu neonväreissä pääni yläpuolella leijuvassa ajatuskuplassa. Tukahdutin orastavan raivoni hiljaiseen sadatteluun ja tein sen profiilin kuitenkin, mutta piru, että profiilin tekeminen oli jo työn ja tuskan takana.
Sovelluksen avatessani näkyviin pompsahtaa julkaisuja itse valittujen intressien mukaisesti. Hyvä tähän asti, mutta jo ajatus siitä, että sieltä pitäisi löytää jokin viime viikolla vilauksella nähty julkaisu, saa ahdistusmittarin kertalaakista punaiselle. Kai siellä sitten pitäisi muistaa, kuka sen sinne sattui linkittämään tai jotain... en ole onnistunut löytämään enää niinkään.
Suurinta ahdistusta aiheuttaa ehdottomasti se, että vastoin suomalaisille tyypillistä vaatimattomuus- ja itsensävähättelykultturia siellä pitäisi onnistua tuomaan esille itsensä parhaat puolet ja mielummin vähän retostella niillä (asiallisesti tietenkin). Ei vaan sovi minulle. Toivon suuresti, että jatkossakin yritykset ja työnantajat haluavat tutustua minuun ja työhöni ihan livenä, koska kaikki se mitä omasta profiilistani löytyy ei kerro minusta mitään ihmisenä ja työntekijänä. Olen siis ristiriitaisissa tunnelmissa kyseisen sovelluksen suhteen: asettaako LinkedIn ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan (esim. työnhakutilanteessa) heidän sovellukseen käyttöön liittyvän osaamisen ja intressien perusteella?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.